Viljelijän työpäivä alkaa usein ennen auringonnousua ja päättyy vasta iltamyöhään. Työpäivän sisältö vaihtelee vuodenaikojen, sääolosuhteiden ja tilan tuotantosuunnan mukaan. Päivään voi sisältyä eläinten hoitoa, peltotöitä, koneiden huoltoa ja hallinnollisia tehtäviä. Työ on fyysisesti ja henkisesti vaativaa, mutta monille viljelijöille se on elämäntapa, joka tuo merkityksellisyyttä arkeen.
Aamusta iltaan – Miltä näyttää viljelijän työpäivä?
Viljelijän työpäivä ei ala kellokortilla eikä pääty neljältä iltapäivällä. Se alkaa silloin, kun eläimet heräävät ja pellot kutsuvat – usein jo ennen auringonnousua ja jatkuu niin kauan kuin tekemistä riittää. Jokainen vuodenaika, jokainen sääpäivä ja jokainen tilan tuotantosuunta vaikuttaa siihen, mitä työpäivään kuuluu.
Maatilan arki on monille ulkopuolisille mysteeri. Mitä viljelijä oikeasti tekee koko päivän? Istuu traktorissa? Hoitaa lehmiä? Täyttää lomakkeita? Todellisuus on usein näiden kaikkien yhdistelmä ja paljon enemmän. Se on suunnittelua, ennakointia, reagoimista, fyysistä työtä ja teknologista osaamista. Se on myös elämää, joka kietoutuu tiiviisti työn ympärille.
Tässä artikkelissa kuljemme mukana viljelijän arjessa, aamusta iltaan. Pysähdymme hetkiin, joissa työtä tehdään kädet savessa, mutta myös niihin, joissa traktorin hytissä ehtii kuunnella äänikirjaa tai navetan hiljaisuudessa syntyy päivän tärkein oivallus.
Päivän työt rytmittyvät säästä ja sesongista
Aamun tärkeimmät työt on tehty, mutta maatilan varsinainen päivä on vasta alkamassa. Päivän kulku riippuu vahvasti siitä, mitä vuodenaikaa eletään ja mitä taivaalta tulee. Keväällä viljelijän katse on pellossa: joko maa kuivuu kylvökuntoon? Kesällä seurataan sadon kehitystä, torjutaan rikkakasveja ja korjataan heinää. Syksyllä puidaan viljaa, säilötään rehua ja valmistaudutaan talveen. Ja talvella, vaikka pellot lepäävät, paperit ja koneet eivät.
Mikään työpäivä ei ole täysin samanlainen. Saattaa olla, että yksi aamu alkaa rehukuormalla ja loppupäivä kuluu traktorin huollossa. Toisena päivänä suunnitellaan investointia, soitetaan eläinlääkärille ja tehdään kolmen tunnin kierros pelloilla satotilannetta arvioiden. Maatilalla ennakointi ja reagointi kulkevat aina käsi kädessä.
Jos kaikki sujuu suunnitellusti, viljelijä saattaa ehtiä syömään lounaan rauhassa. Usein kuitenkin ruoka nautitaan työkalupakin päältä tai suoraan traktorin ratin takaa. Se ei haittaa – kun on tottunut tähän rytmiin, siitä tulee osa päivittäistä tasapainoa.
Välissä pieni hengähdys – jos ehtii
Kun päivän kiireisin työrytmi tasaantuu, saattaa löytyä hetki hengähtää – mutta maatilalla tauko ei koskaan tarkoita joutilaisuutta. Usein se on ennemminkin hetki siirtymässä, työn vaihtuessa toiseksi. Viljelijän lounas ei useinkaan ole katettuna pöytään, vaan se nautitaan missä sattuu: traktorin hytissä, navetan nurkassa tai konehallin varjossa. Termarista kaadetaan kahvia ja haukataan voileipää samalla kun mietitään, mitä ehtii seuraavaksi.
Jos koneet käyvät, mutta eivät vielä kaipaa ohjausta, voi viljelijä antaa ajatusten hetkeksi harhailla. Moni kertoo, että äänikirjapalvelut ovat löytäneet tiensä tilojen arkeen juuri näinä hetkinä – traktoria ajaessa, siivouksen lomassa, tai eläinten ruokinnan aikana. Hyvä tarina tai kiinnostava tietokirja tekee raskaasta työstä vähän kevyempää. Äänikirjapalvelut tarjoavat myös mahdollisuuden oppia uutta, pitää mieli virkeänä ja vaihtaa ajatukset hetkeksi pois työlistasta.
Tauko voi olla lyhyt – ehkä vartti, ehkä puoli tuntia. Mutta sen aikana ehtii tapahtua paljon: pieni irtiotto rytmittää pitkää päivää ja antaa voimia seuraaviin tehtäviin. Se on arvokasta aikaa, jota ei tuhlata, vaan eletään täysillä – vaikka vain kymmenen hiljaista minuuttia kerrallaan.
Iltatöissä palataan eläinten äärelle
Päivän päätteeksi kierros päättyy usein siihen, mistä kaikki alkoikin – navettaan, kanalaan tai pihapiiriin, jossa eläimet odottavat iltaruokiaan ja hoitoa. Eläinten hoito ei tapahdu vain aamuisin, vaan työ rytmittyy päivän molempiin päihin. Illalla tarkistetaan, että kaikki on kunnossa: ruokinta, vesi, kuivikkeet ja tarvittaessa lääkitykset tai erityistarkkailu.
Vaikka eläimet ovat tottuneet rutiineihin, niiden käyttäytyminen kertoo aina jotain. Siksi iltakierros ei ole vain automaattinen toisto, vaan tilanne, jossa viljelijän havainnointikyky on tärkeä työkalu. Onko joku lehmä vaisu? Onko porsas jäänyt reunan taakse makaamaan? Näihin havaintoihin perustuu eläinten hyvinvointi ja sitä kautta koko tilan toimintakyky.
Päivän päätteeksi tehdään usein myös siivouksia, kirjauksia tai koneiden pesuja. Saatetaan laittaa seuraavan päivän ruokintaa valmiiksi, ladata akunvaraajat traktoreihin tai vain kulkea tiluksilla vielä kerran, tarkastamassa että kaikki on kohdillaan. Päivä ei lopu töiden päättymiseen – se päättyy vasta, kun mieli voi jättää tilan hetkeksi rauhaan.
Työ joka ei lopu kellonlyömällä – eikä merkitykseltään
Maatilan työpäivä ei pääty kellonaikaan, vaan siihen hetkeen, kun kaikki on tehty tai ainakin niin hyvin kuin ehtii. Usein päivä venyy iltamyöhään, etenkin sesonkiaikaan. Silti harva viljelijä laskee tunteja. Työ ja elämä ovat limittyneet, eikä siitä koeta tarvetta irrottautua, vaan siihen sopeudutaan – jopa rakastutaan.
Vaikka työ on raskasta ja sitovaa, se on myös syvästi merkityksellistä. Se ei ole vain lehmien lypsämistä, kylvämistä tai rehun tekoa. Se on osallisuutta johonkin suurempaan – ruokaturvaan, ympäristön hoitoon, perinteiden jatkamiseen. Moni tilallinen kantaa työtään ylpeydellä, vaikka väsymys painaisi ja byrokratia turhauttaisi.
Päivän viimeinen vilkaisu pihapiiriin, hiljainen hetki konehallissa tai vesikupin täyttö vielä ennen nukkumaanmenoa – ne ovat hetkiä, jotka jäävät mieleen. Tässä työssä ei ole yhtä oikeaa tapaa elää, mutta on yksi periaate, jonka lähes kaikki jakavat: työ tehdään, koska sillä on väliä.
Wikipedia: Maatalous Suomessa tarjoaa kattavan yleiskuvan suomalaisen maatalouden merkityksestä yhteiskunnalle.
Päivä, joka ei ole koskaan aivan samanlainen
Viljelijän työpäivä on yhdistelmä ennakoitua ja yllättävää, rutiinia ja reagoimista, yksinäisyyttä ja vastuuta. Vaikka rytmi toistuu vuodesta toiseen – aamu, päivä, ilta, eläinten hoito, pelto, toimisto – ei yksikään päivä ole täysin samanlainen. Sää muuttuu, eläimet käyttäytyvät eri tavoin, koneet hajoavat tai satokausi yllättää nopeudellaan.
Silti juuri tämä vaihtelu tekee maatilan arjesta merkityksellistä. Jokainen päivä on osa suurempaa jatkumoa, jossa työllä on suora vaikutus: ruoka kasvaa, eläimet voivat hyvin, perhe pärjää ja yhteiskunta saa ruokansa.
Kun muut sammuttavat koneensa ja sulkevat työpäivänsä, viljelijä usein vielä miettii, mitä jäi huomiselle. Mutta vaikka työ ei lopu, sen äärellä voi levätä – ainakin hetken. Ja se hetki, silloin iltahämärässä, maatilan pihapiirin hiljentyessä, on usein se, mikä tekee kaikesta sen arvoista.
Lisälukemista:
Melan varhaisen tuen palvelut tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista tukea helposti lähestyttävällä tavalla. Oli kyseessä arjen pienet huolet tai elämän suuremmat haasteet, Mela kulkee maatalousyrittäjien, poronhoitajien ja kalastajien rinnalla tarjoamassa apua silloin, kun sitä tarvitaan.
